Olavi Kaskisuo

Olavi Kaskisuo kesällä 1965.

Taisto Olavi Kaskisuo (ent. Kräkin, 18. tammikuuta 1942 Tuusniemi – 30. tammikuuta 2024 Lohja) oli suomalainen lehtivalokuvaaja, joka tunnetaan julkisuuden henkilöitä esittävistä valokuvistaan 1960–1980-lukujen aikakauslehdissä.

Olavi Kaskisuo oli keskeisiä hahmoja suomalaisen julkkiskulttuurin syntymisessä aikana, jolloin muun muassa iskelmälaulajia, televisiokasvoja ja poliitikkoja alettiin järjestelmällisesti seurata herkullisten jutunaiheiden toivossa. Toinen, Kaskisuon suosima tapa oli sopia kohdehenkilön kanssa etukäteen jutusta ja siihen liittyvistä kuvista. Kaskisuon ideoimia julkisuustemppuja olivat muun muassa laulaja Kristianin tekaistu itsemurha ja riippuminen ristillä, laulaja Salomonin lavastettu hukkuminen sekä Anita Hirvosen ja Harri Piitulaisen häät, jotka myytiin yksinoikeudella Kaskisuon edustamalle lehdelle. Uusia poptähtiä synnytettiin viemällä nuori laulaja Monsieur Mossen ehostettavaksi ja puettavaksi ja sitten Kaskisuon kuvattavaksi jossain erikoisessa paikassa. Monsieur Mosse myös vinkkasi Kaskisuota jutunaiheista työssään kuulemien juorujen perusteella.

Kaskisuo tunnettiin Dannyn ja muiden D-tuotannon artistien vakiokuvaajana jopa niin, että muilla kuvaajilla oli vaikeuksia päästä heitä kuvaamaan. Tästä hyvästä Suomen lehtikuvaajat valitsivat Dannyn ”Vuoden sitruuna 1968” -palkinnon saajaksi, ironisena tunnustuksena tämän ”ponnisteluista lehtikuvaajain työn vaikeuttamiseksi”.

1960-luvun loppupuolella Kaskisuo oli mukana seitsemän lehtikuvaajan perustamassa Finnseven-osuuskunnassa, jolla oli yhteinen studio ja kuvatoimisto. Finnsevenin muut jäsenet olivat C. G. Hagström, Timo Kirves, Aulis Nyqvist, Kristian Runeberg ja Seppo Saves sekä vuoden verran Caj Bremer, jonka tilalle tuli Martti Brandt.

Vuonna 2006 Nina af Enehjelm koosti Kaskisuon valokuvista ja tarinoista kirjan Poppareita, sankareita ja kaunottaria: Olavi Kaskisuo ja Suomen julkkishistorian villit vuodet (Minerva 2006).